Siideriä ja calvadosta.

Hei, tiedättekö sen tunteen, kun kauan haaveilee jostakin asiasta, 

ja yhtäkkiä huomaat, että haave toteutuu? 

Näin minulle kävi tämän Normandianmatkan kanssa. 

Olen jo joitakin vuosia suunnitellut (enemmän ja vähemmän tosissaan) 

automatkasta juurikin tänne Luoteis-Rannikon maisemiin. 

Perhe siis autoon ja jonkinlainen matkasuunnitelma, kauniit ja pikantit yöpymispaikat,

viinitiloja, maihinnousupaikat, yhteistä aikaa tärkeimpien kanssa. 

Okei, ehkä Disneyland myös poikien vuoksi tietty :) 

Kunnes nyt alkukesästä anoppi sitten otti tämän matkan puheeksi. 

Että kiva olisi lähteä, mutta matkaseuralainen vaan puuttuu.

No minä minä ja käsi ylös! 

Mies tokaisi siihen, etä käy sä nyt sitten tsekkaamassa paikat etukäteen :)

Voitte varmasti kuvitella innostukseni, kun saavuimme Pierre Huetin calvadostilalle. 

(Koska olemme Calvoksen departementissa, niin täällä valmistetaan calvadosta.

Vähän kuten konjakkia Cognagissa.)

Tutustuimme siiderin ja calvadoksen valmistukseen, viinikellareihin, ihanaan pittoreskiin pihaan... 

ja maistelemaan tuotteitakin toki päästiin.

Huetin tila on vuodelta 1865 ja sijoittuu kuuluisan siiderireitin varrelle. 

Reitiltä löytyy useita tiloja, joilla poiketa.

Tuliaiseksi hotellille ostin pullon mietoa siideriä, todella hyvää! 

Alkostakin muuten löytyy hyviä englantilaisia ja ranskalaisia siidereitä. 

Mukava oli juoda pari lasillista ja ihailla tällaista maisemaa :)

♥ Teija

Normandian maihinnousurannikolla.

Yksi taannoisen Ranskan matkan kohokohdista oli vierailu Normandian maihinnousupaikoilla.

Aloitimme Pointe du Hocista, jossa kohoavat kymmeniä metrejä korkeat kallionseinämät,

ja joita pitkin amerikkalaiset sotilaat kiipesivät toisen maailmansodan loppukahinoissa. 

Tälläkin rannalla saksalaiset odottivat bunkkereissaan ja tulittivat vastaan tunkeilijoita. 

Säätila oli sumuinen ja tihkuinen vierailumme aikana, ja se sopi tähän surulliseen paikkaan hyvin.

Omaha Beach on yksi keskeisimpiä ja verisempiä tapahtumapaikkoja. 

Aika moni on varmasti nähnyt elokuvan Pelastakaa sotamies Ryan, 

ja siitä voi jotenkin päätellä minkälaista meininkiä se aikanaan näillä paikoilla oli. 

Paitsi että varmasti vielä kamalampaa. 

Tulipa tuolla käyskennellessä mieleen, että sodassa on aina kaksi osapuolta, 

ja kumpikin ajaa omasta mielestään sitä oikeaa. 

Kummallakin puolella kärsitään ja yhtä peloissaan ovat olleet sekä James että Friedrich.

Tai Matti että Pjotr.

Vierailimme myös Colleville-sur-Merin amerikkalaissotilaiden hautausmaalla. 

Juurikin siellä, mihin on sijoitettu ne lähes 10 000 valkoista marmoriristiä. 

Paikka on kaunis, meren rannalla ja hyvin hoidettu. 

Amerikkalaisia turisteja käy paikalla paljon, 

ja koskettava seremonia oli käynnissä meidänkin vierailumme aikana.

Päivän ohjelmaan sisältyi myös vierailut 

Arromanchesin sotahistoriallisessa museossa,sekä Caenin rauhanmuseossa. 

Tuhti annos Normandian maihinnousuhistoriaa ja erittäin mielenkiintoista sellaista.
Koskettava päivä!

Ranskan Normandia on kaunista ja vehreää seutua,
jonka historiaan asettuvat oleellisesti myös viikingit.
Ensin he tekivät alueelle ryöstöretkiä, kunnes asettuivat sinne pysyvästi.
Minä, joka olen aina rakastanut historiaa,
nautin sekä maisemista että oppaan kertomista tarinoista.

♥ Teija




 

Viisi päivää Normandiassa.

Moikka moikka ja mukavat torstain toivotukset!

Viikko on hujahtanut jälleen hurjaa tahtia, kirien töitä kiinni viime viikkoisen reissun jäljiltä. 

Ja mikä ihana reissu se olikaan!

Mummun kanssa maanantaista perjantaihin kierrellen Ranskan Normandiaa♥ 

Matka oli Turun syöpäyhdistyksen järjestämä, ja lähdin tosiaan anopin seuraneidiksi.

Viikko oli todella virkistävä ja täynnä elämyksiä.

Mahdattekohan jaksaa pari blogipostausta tästä aiheesta??

Nämä kuvat ovat ensimmäiseltä matkapäivältä Pariisista. 

Kiertelimme kuuluisammat nähtävyydet ennen 260 km ajomatkaa Caenin kaupunkiin. 

Kuvat ovat pääosin bussin ikkunasta napattu, joten pahoittelut huonosta laadusta. 

Mutta oli ihana pitkästä aikaa nähdä Pariisia! 

Teimme matkan sinne miehen kanssa vuonna 2005, kun odotin esikoista. 

Naureskellen välillä muistutan Oskaria, 

että oothan säkin käynyt Eiffelin tornissa, salamatkustajana ;) 

Matkakertomusta siis luvassa seuraavissa postauksissa, stay tuned!

♥ Teija